EDSA Summer camp in Dubrovnik 2014

Osallistuimme viime elokuussa järjestettyyn EDSA Summer campiin 17.–23.8.2014 Dubrovnikissa, Kroatiassa, jonne osallistui hammaslääketieteen opiskelijoita ympäri Eurooppaa (ja jopa Indonesiasta). EDSA eli European Dental Students Assosiation on järjestänyt tapahtumaa vuodesta 2011 lähtien, ja siitä on tullut jokavuotinen koulutustapahtuma hammaslääketieteen opiskelijoille. Tapahtuman tarkoitus on saattaa eri maiden hammaslääketieteen opiskelijat yhteen kouluttautumaan sekä keskustelemaan hammaslääketieteestä ja näin tutustuttaa opiskelijoita mm. hammaslääketieteen eri näkökulmiin eri maiden välillä. Tapahtuma sisältää mm. luentoja, ekskursion sekä työpajoja.

Tartuimme heti tilaisuuteen, koska tämä oli mielenkiintoinen mahdollisuus päästä kansainvälistymään heti opintojen alkuvaiheessa, sillä tälle Summer campille sai osallistua myös preklinikka vaiheessa. Bonuksena päälle saimme viikon mittaisen kielikylvyn!

Summer camp järjestettiin siis Dubrovnikissa, Zagrebin yliopiston kurssikeskuksessa, jossa me myös yövyimme. Paikka oli keskeisellä paikalla aivan vanhan kaupungin vieressä ja rakennuskin oli viihtyisä. Luennot pidettiin siis samassa rakennuksessa, joten ei tarvinnut joka päivä erikseen lähteä suunnistamaan.

Meillä oli joka päivälle ohjelmaa. Ohjelmaan sisältyi kattava aamiainen, lounas ja päivällinen ja joka ilta oli erilaiset teemabileet.  Sunnuntaina oli aluksi vain rentoa yhdessäoloa ja tutustumista, mutta jo maanantaina alkoivat luennot. Maanantain kohokohta oli kööpenhaminalaisen proffan luento suun alueen ongelmista, jotka ovat seurausta kaulan ja niskan alueen syöpien hoidosta. Oli muuten hauska huomata, että proffat kulkivat meidän muiden mukana monena päivänä, kuten Dubrovnikin muurien päällä kävellessä (Games of Thrones fanit olivat innoissaan!), joten heidän kanssaan saattoi jutella vapaa-ajallakin.

Tiistaina luennot jatkuivat amerikkalaisen proffan luennolla hampaiston antropologiasta. Se oli äärimmäisen mielenkiintoista ja hän oli lisäksi vielä loistava esiintyjä. Aihe oli täysin erilainen mitä oltiin osattu odottaa ja se vei kyllä mukanaan. Siitä luennosta huomasi sen, kuinka tärkeää morfologian osaaminen on, jos esim. lähtee itse ulkomaille töihin tai suomeen tulee eri etnisistä taustoista ihmisiä, jolloin heillä voi olla vaikka eri määrä juurikanavia kuin meillä eurooppalaisilla.

Keskiviikkona meillä oli vene-excursio Dubrovnikin edustalla ja vierailimme kahdella saarella. Se oli kyllä tosi kivaa!

Torstain yksi huippuluento oli suulääketieteen luento, jossa proffa kertoi mukoosan rakkulasairauksista ja nosti esille tautitiloja, joita hammaslääkärin pitää osata diagnosoida ennen kuin tila muuttuu hengenvaaralliseksi.

Leirillä oli 2. vuosikurssista jopa jo vasta valmistuneisiin hammaslääkäreihin, joten toiset tietysti osasivat kysyä käytännön asioita luennoilla, kun taas itse oli haltioituneena ja huuli pyöreänä kaikesta! Vaikka olemme opinnoissa vasta alkuvaiheessa, pystyi luentoja seuraamaan sekä kielellisesti että asiasisällöllisesti erinomaisesti. Luennoille oli todella hyvänä pohjana keväällä ollut kasvot, suu, hampaat – kurssimme, mutta totta kai jotkut spesifiset hammaslääketieteelliset materiaalit meni yli oman osaamisen. En tiedä, oliko muuten täkäläinen kulttuurillinen asia, mutta esteettinen hammashoito oli vahvasti edustettuna, ja pääsimme siihen liittyen hands-on-harjoitukseen tutustumaan kuitusiltojen tekemiseen.

Ei se reissu suinkaan ollut pelkkää luennoilla istumista, vaan oli meillä myös vapaa-aikaa ja muuta yhteistä ohjelmaa. Oli todella ihanaa tutustua muiden leiriläisten kanssa ja kuulla millaista opiskelu heidän maassaan on. Jotkut opiskelivat eri maissa kuin mistä olivat kotoisin (esim. Kanadalainen mies opiskeli Puolassa ja Kyproslainen tyttö Tšekeissä).  Oli yllättävää huomata, että monissa maissa hammaslääkiksen koulutusohjelmaan on vaikeampi päästä kuin yleislääkiksen, johtuen mm. palkkauksesta ja työtilanteista. Muut taas olivat hyvinkin yllättyneitä, että meillä piste-erot menevät toisinpäin ja ihmettelivät että miksi?! Oli hauska huomata, että esim. Helsingin ja Jakartan (Indonesia) yliopistoissa opinnot ovat hyvin samanlaiset ja ylipäätänsä monissa yliopistoissa mennään pre-klinikka/ klinikka – systeemillä.

Sen lisäksi, että leiri oli tiedollisesti hyödyllinen, saimme uusia ystäviä ympäri maailmaa. Saimme paljon ideoita muista kansainvälistymismahdollisuuksista ja kutsuja erilaisiin seminaareihin. Suosittelemme leiriä lämpimästi kaikille hammaslääketieteen opiskelijoille ja tuskin tämä jää meidänkään viimeiseksi Summer campiksi ;)

Terveisin Anna ja Heidi

Kateutta ja kilpailua vai yhteishenkeä ja kannustamista?

Ennen kuin hain opiskelemaan Helsingin lääkikseen, olin kuullut että siellä on kova kilpailu ja huono yhteishenki opiskelijoiden kesken. Nyt kun itse olen siellä, ihmettelen väitettä suuresti, sillä en ole törmännyt tälläiseen ilmiöön. No joo, myönnän että vaikka kilpailua tapahtuisi silmieni edessä, en naivina ja sinisilmäisenä sitä edes huomaisi. :D Siksi kyselin asiaa muilta kanssaopiskelijoilta.

Tässä yhden kurssikaverin kirjoittama vastaus: "Kai sitä (tervettä) kilpailua saa ja pitääkin esiintyä jossain määrin ja tällä siis tarkoitan että jos huomaa kaverin/kavereiden menestyksen motivoivan itseään yrittämään vielä kovemmin, antaa mennä vaan. :D Kuitenkin tämä suomalaiselle ominainen kuolemansyntinäkin tiedetty tunne, kateus, ja sitä seuraava paskanjauhanta on ikävää eikä sen synnyttämä ilmapiiri aja kenenkään etua. Tätä ei mielestäni kuitenkaan aivan kauheasti ole kuvankauniin vuosikurssimme Cursus Manus Sanantesin taholta ilmennyt. Toivottavasti asia tulee pysymään jatkossakin niin :) "

Juuri näin! Itse koen tätä hyvää kateutta enemmänkin siinä, kun kuulee muilta kurssikavereiltaan, mitä he ovat ennen opiskeluitaan tehnyt. Niin monet on olleet vaihdossa, työskennelleet mielenkiintoisissa paikoissa ja vaikka mitä! Siitä tulee sellainen fiilis, että mäkin haluun! :)

Tämä ei mene kateuden ja kilpailun piiriin, mutta jotkut ovat sanoneet sitä, että tulee sellainen "apua pitäiskö munkin jo tehdä sitä-tätä-tota" -olo, kun toiset kurssillamme tekee töitä hammashoitajana, syväreitä (kirjallinen työ, joka pitää jossain vaiheessa opintoja tehdä) tai jopa väitöskirjaa. Parasta tässä kaikessa on, että kenenkään ei ole pakko olla samassa tilanteessa toisten kanssa. Toiset haluavat olla kesätöissä perushoitajina, toiset tutkijoina. Jokainen kasvattaa vahvuuksiaan eri tavalla.

Meillä Cursus Manus Sanantesilaisilla on järjettömän hyvä yhteishenki ja sellaisena se aivan varmasti pysyy! Mun mielestä on vaan ihanaa kuulla, mitä toiset ovat kesällä tai koulun ohessa tehneet ja "olla kateellinen" siitä :) 

Terkuin Anna