Suun terveyden merkityksestä

Viime viikolla Sydän, verenkierto ja munuaiset -jakson luennolla esiteltiin tapaus, jossa hiljattain tapahtuneen hampaan poiston jälkeen potilalla oli ilmennyt vakava sydänläppien toimintahäiriö. Denttarinäkökulmasta tapaus tuntui helpolta: hampaan poistokuopan ja alueella lisääntyneen verenkierron seurauksena suun bakteereita oli päässyt sydämeen ja sydämessä jo aiemmin ollut toimintahäiriö korostui bakteerien "hyökätessä" heikon kohdan kimppuun. Sain kuitenkin luennolta sellaisen käsityksen, että monelle medisiinarille tapaus oli ihan uusi. Tuntui jopa siltä, että joidenkin oli vaikea käsittää miten asiat voisivat liittyä toisiinsa. Onhan hammaslääkätiede ihan eri asia kuin yleislääketiede. Ja hammaslääkärin työ "ihan eri ammatti" kuin lääkärin työ. Onko kuitenkaan?

Jostain kummallisesta syystä monet tuntuvat pitävän hammaslääkärissä käyntiä kauneudenhoitona. Hammaslääkärin työ on kuitenkin kaikkea muuta kuin hampaiden valkaisua ja puhdistamista. Esteettinen hammashoito on asia erikseen, aivan kuten esteettinen plastiikkakirurgiakin. Isompia rintoja harvoin hankitaan terveyssyistä. 

Oikomishoidolla pyritään toki suorempaan hammasrivistöön, mutta yleensä senkin taustalla on jokin suurempi ongelma. Oikominen voi esimerkiksi helpottaa vinosta purennasta aiheutuvia kipuja tai muokata koko luustruktuurin muotoa leuassa ja kasvoissa. Varhainen puuttuminen vinosti kasvaviin hampaisiin voi siis ennaltaehkäistä paitsi hampaiden, myös kasvojen vinoutumista, vaikuttaa puheeseen, syömiseen ja koko identiteettiin. 

Karies, tuo sokerin säätelyn vapauttamisen seurauksena valloilleen päässyt hammassairaus reikiinnyttää ja syövyttää hampaita vähitellen ja pysyvästi. Kertauksena todettakoon, että hampaat "uusiutuvat" tasan kerran. Ensin tulevat maikkarit eli maitohampaat, ja sen jälkeen pysyvät, jotka pysyvät tai sitten eivät pysy. Hampaiden pysyvä menetys aiheuttaa luukatoa, jolloin koko leuka voi "romahtaa". Puhumattakaan siitä, mitä hampaattomuus tekee syömiselle, puheelle, hymylle ja yleisterveydelle.

 Suun terveyden ja yleisterveyden välisiä yhteyksiä on tutkittu viime vuosikymmeninä ahkerasti ja näyttöä löytyy ainakin sydän- ja verisuonisairauksien, keinoniveltulehduksien, raskauskomplikaatioiden, diabeteksen ja keuhkosairauksien yhteyksistä suun infektioihin. Kaikista yhteyksistä ei vielä ole tieteellistä näyttöä, mutta kliinikoille tuttua on, että esimerkiksi maksasiirtopotilaan leikkauksen jälkeen jälkikomplikaatioita tulee enemmän potilaille, joilla on hoitamaton krooninen infektio suussa. Pahinta suun alueen kroonisessa infektiossa (parodontiitissa) on se, että se saattaa laajanakin olla täysin oireeton. Ikenestä bakteerit sitten leviävät systeemisen verenkierron kautta muualle elimistöön ja saattavat aiheuttaa vakavan yleisinfektion esimerkiksi kirurgisen toimenpiteen yhteydessä.  Jopa 20–30 % yleistyneeseen, alunperin hammasperäiseen infektioon  sairastuneista menehtyy!*

Hammaslääkärin työ on siis myös yleisterveyden hoitoa ja sen vuoksi mekin opiskelemme koko elimistön toimintaa ensimmäiset kaksi vuotta. Tiedekunnan mukaan meistä koulutetaankin suulääkäreitä. Hammaslääkäri on muuten sen sortin lääkäri, jolla on mahdollisuus ihan tavallisen perustarkastuksen yhteydessä bongata vakavan sairauden (esim. suusyöpä, bulimia, monet lasten kehitykseen liittyvät sairaudet) oire jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jolloin sairautta päästään hoitamaan nopeasti.

Kliinisessä vaiheessa opintojen fokus tulee vanhempien kurssitovereiden mukaan olemaan enemmän tai vähemmän hampaassa olevassa reiässä, ja siihen reikään (eikä mihinkään muuhun) osuminen vaatii jo varsin paljon keskittymistä. Toivon kuitenkin, että varsinkin meidän kurssimme jaksaisi pitää mielessä miten paljon muutakin siihen asiaan liittyy. Potilas on kuitenkin kokonainen ihminen, eikä pelkkä hammas.

Terkuin, Riikka

*Faktat luntattu Hammaslääkäri-lehdestä 13/14, artikkelista Suu on enemmän kuin osiensa summa, vaikka kyllä hammaslääketieteen opiskelija toki saman saarnan pitää ulkomuististakin.