Legolandiasta päivää! Me olemme Helsingin yliopiston
lääketieteellisen tiedekunnan uusimpia tulokkaita ja isona meistä tulee hammaslääkäreitä.
Koulun karmein koe (pääsykoe) on
selätetty, taputeltu ja porukalla puitu, ja nyt on aika keskittyä olennaiseen!
Tyypillisesti korkeakoulun tuoreimpia tulokkaita kutsutaan
kai fukseiksi, mutta Helsingin lääkiksessä 1. vuoden opiskelijat ovat alfoja,
toisen beetoja jne... Me olemme alfoja ja kurssimme nimi on Cursus Manus
Sanantes (Parantavat kädet). Ensimmäiset kaksi vuotta kuljemme käsikynkkää
yleislääketieteen opiskelijoiden kanssa biolääketieteen laitoksella
preklinikassa, lääketieteen perusteet kun ovat... no ihan samoja sekä hammaslääkäreille että muille lääkäreille.
Kolmantena vuonna tiemme kuitenkin eroavat, sillä klinikassa
hoidetaan jo ihan oikeita potilaita ja ihan oikeita ongelmia. Hammaslääketieteen
kandit keskittyvät suuhun ja hampaisiin. Niissäkin kun riittää 3,5 vuodeksi
opiskeltavaa. Kokonaisuudessaan opintomme yliopistolla kestävät siis 5,5
vuotta.
Opintomme alkoivat syksyllä 2013. Ensimmäiset kaksi viikkoa
harjoittelimme elvytystä ja tutustuimme tiedekunnassamme käytössä olevaan
oppimismenetelmään, jota yhteisesti kutsumme Pebaksi (PBL=Problem Based
Learning). PBL:ssä kokoonnumme muutaman kerran viikossa pienryhmissä
keskustelemaan siitä, kuka jaksoi lukea 70 sivua englanninkielistä biokemiaa ja
kuka ei (no ei oikeesti, jokaisen istunnon alussa on pistari, eli kyllä se
sovittu lukualue on pakko lukea). PBL:n lisäksi meillä on jonkin verran
luentoja ja labroja.
Varsinainen opiskelu jatkui pehmeän laskun jälkeen jyrkällä ylämäellä. Syksyn mittaan
opiskelimme biokemiaa, histologiaa, aineenvaihduntaa, vähän tietokonejuttuja ja
taisi siellä joku englannin kurssikin olla tarjolla. Niin ja kaikki kirjathan
ovat siis englanniksi. Lääkiksen vaikeus ei ehkä niinkään ole
opiskeltavan aiheen ymmärrettävyydessä, vaan siinä että asiaa on ihan kauheasti.
Luemme samoja kirjoja kuin biokemistit, mutta meidän tulisi lukea niitä vähän
eri näkökulmasta. Hallita enemmän kokonaisuuksia kuin yksityiskohtia. Ja sen
kokonaisuuden hahmottaminenhan ei siis ole aina ihan helppoa...
Lukemisen ohella muitakin vapaa-ajan aktiviteetteja on toki
tarjolla. Jos jonkinnäköistä järjestöhommaa, bileitä, sitsejä, kerhoa ja
reissua. Suurin osa tapahtumista on tarkoitettu kaikille, mutta hampaalla
on myös omia kekkereitä. Ja niin joo, joku pakollinen Kasvaminen
hammaslääkäriksi –kurssi =).
Tämä blogi on meidän kurssin yhteinen ja oma juttu. Reissu
on vasta alussa, mutta uskomme että kirjoitettavaa riittää ainakin viideksi vuodeksi. Tervetuloa mukaan!
terv. Riikka ja Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti