tiistai 3. kesäkuuta 2014

Millaista opiskelu hampaalla on?


Itse ainakin yllätyin siitä, kuinka rankkaa ja vaativaa opiskelu lääkiksessä on. Tiesin sen totta kai olevan haasteellista, mutta että ihan NÄIN haasteellista. Olen valmistunut aikaisemmin AMK:sta, eikä tätä nykyistä opiskelua voi juurikaan verrata tuohon aikaisempaan, on tämä sen verran haastavampaa. Olen aina tykännyt koulusta ja opiskelusta, sen tuomasta vapaudesta ja kavereista. Tuo ”vapaus” käsite on tietysti hieman suhteellista, sillä tämä opiskelu ei sido olemaan paikalla joka päivä kahdeksasta neljään, kuten töissä, mutta töistä lähdettyäsi voit sulkea oven ja aloittaa vapaa-ajan. Opiskellessa niin ei useinkaan voi tehdä, kun seuraavan päivän PBL istuntoon pitää lukea raivo-paniikki-nopeudella ja sitten tuleekin jo tentti.

Opiskelu meillä hampaalaisilla kuitenkin muuttuu kolmantena vuotena, kun siirrymme ns. klinikka-vaiheeseen. Kolmantena vuotena saamme jo ihan oikeita potilaita hoidettavaksi!! Can't wait! Opiskelu rankkenee joka vuosi, näin olen ymmärtänyt, ja kun kuulee viimeisimpien vuosien opiskelijoilta heidän opiskelustaan, tekisi mieli mennä nurkkaan itkemään ja herätä kun on valmistunut :D
Meillä Helsingissä (ja öö myös Tampereella? Onko muualla?) on preklinikka -vaiheessa PBL istunnot, eli Problem based learning istunnot. Tuttavallisemmin Panic based learning. PBL:ä on jaksosta riippuen ehkä noin kerran viikossa. Nämä tapahtuvat pienryhmissä, noin 10 hengen porukassa. Siinä tulee sellainen ”House” fiilis, kun lätkitään post it-lappuja taululle ja mietitään eri potilastapauksia. Jotkut jättävät kuulemma Helsinkiin hakematta, jottei joutuisi näihin PBL istuntoihin. No joo, ne on rasite, jos ottaa sellaisen asenteen, koska niihin täytyy lukea ja niissä tulisi olla aktiivinen. Itse taas ajattelen sen niin, että tenteissä asiat tulee kuitenkin osata (ja sitten oikeassa työelämässä!!), niin PBL:t ovat hyviä deadlinejä, jolloin tulee olla tietty alue luettuna. Tämän lisäksi PBL:ssä voi kysyä ne tyhmät kysymykset, joita ei kehtaa 170 oppilaan luentosalissa kysyä.  Mulla on ollut aivan super huippu PBL ryhmä koko tämän vuoden, enkä tiedä kenelle mä sitten seuraavana vuonna heitän mun kaikki tyhmät läpät…?!

Kyselin muilta Cursus manus sanantesilaisilta, että millaisena he ovat kokeneet opiskelut ensimmäisenä vuonna. Tässä tuloksia: 

”Hommaa on just niin paljon kuin sitä tekee, lukemisessa pitää ottaa järki käteen ennen kuin se järki lähtee lätkimään eli suomeksi: vähemmälläkin pärjää”

”Eikä kannata pingottaa liikaa vaan nähdä niitä kavereita kans ja harrastaa niin jaksaa sit kanssa opiskella! ja vaikka aluksi kaikki tekstimäärä hirvittää, niin äkkiä sitä oppii lukemaan englanniksi ja huomaamaan mitkä niistä asioita on niitä tärkeimpiä.”

”Ja jos luennoilla oppii hyvin, niin niillä kannattaa käydä ja vähentää sillä omaa lukutaakkaa. Tai jos ei opi hyvin luennoilla, vaan itse lukien nii sitten niillä on varmaan turha käydä.”

”Eikä ihan kaikkee kannata yrittää ehtiä lukea kirjasta, koska prujusta lukemalla säästyy selkeesti aikaa ja oppii yleensä ihan samat asiat. Kirjasta voi sitten lukea jos ei tajua jotain tai jos on aikaa syventyä.”

Voin kyllä yhtyä näihin lausuntoihin (paitsi kirjasta mun on kyllä pakko lukea, ainakin PBL:iin). Itse ainakin otin alkusyksystä stressiä siitä, että ”apua nyt pitää lukea.. äää…” Mutta sitten alkutalvesta alkoi jo huomata, että vähemmälläkin pingotuksella pärjää ja tulee hyvä lopputulos!

Tentit ovat vaihtelevia haasteellisuudeltaan, mutta ei koskaan ”tosi helppoja”. Tuskin kukaan selviää koulusta ilman, ettei joutuisi jossain vaiheessa uusia jonkun tentin. Itse ainakin olen päässyt jo uusimaan, mutta sekin täytyy ottaa oikealla asenteella; sittenpähän se asiat muistaa paremmin! Meillä Helsingissä on vielä ”0,75 pisteen sääntö”, eli vaikka saisit kaikista muista tehtävistä täydet, mutta yhdestä tehtävästä alle 0,75 pistettä, niin se on hylätty. Tämän säännön vuoksi moni joutuukin uusimaan.

Meille tuli myös kysymys, että mitä avoimen yliopiston kursseja kannattaisi käydä ennen sisäänpääsyä, jotta niistä voisi saada hyväksilukuja lääkiksessä tai ne hyödyttäisi pääsykokeessa. Hah, minä oon varmaan paras tähän vastaamaan, sillä itse kävin lääkistä ennen avoimessa yliopistossa kursseja, juurikin tuossa tarkoituksessa. Kävin kursseja 2,5 vuotta, jotta olisin voinut hypätä suoraan kakkoselle ja tehdä siinä sivussa puuttuvia ykkösvuoden kursseja. Vastaukseni tähän on kuitenkin: Älä käy mitään avoimen kursseja tässä tarkoituksessa. Piste. Sen enempää siitä taistelusta en valitettavasti voi kirjoittaa, mutta tämä on neuvoni. Koen kuitenkin, että käymäni kurssit molekyylibiologiasta ovat hyödyttäneet tosi paljon ensimmäisen lääkisvuoden aikana! Opiskelu kannattaa aina! Pääsykoetta varten en oikein osaa suositella mitään avoimen yliopiston kurssia, koska yliopiston kemia ym. menee lukion oppimäärän yli, eli suosittelisin iltalukiota sen sijaan!

Vaikka opiskelu on rankkaan, en silti vaihtaisi sitä mihinkään muuhun! Tää on vaan niin parasta! Ja varsinkin kun ympärillä on aivan huippu tyyppejä ja koulun lisäksi on niin paljon oheistoimintaa järjestettynä jne. Tämän kaiken lisäksi tietää valmistuvansa jonain päivänä maailman parhaaseen ammattiin. En pidä tätä lainkaan huonona asiana.

 Hmm.. Riittäisiköhän tämä tältä erään. Kirjoitellaan kohta taas lisää!

t. Anna

3 kommenttia:

  1. Olen lukenut teidän (ja muidenkin jo lääketieteitä opiskelevien) blogia jo kuukausia. Ensiksi täytyy kiittää, koska tämä blogi toimii hyvänä motivaattorina lääketieteen pääsykokeeseen valmistautuessa! Mä olen itsekin harkinnut blogin aloittamista, mutta yksi asia mietityttää ja siksi kysynkin sitä teiltä jo opiskelupaikan saaneilta: Mitä opiskelukaverit/opettajat tykkäävät tällaisista julkisista blogeista? Aiheuttaako blogin kirjoittelu positiivisia vai negatiivisia mielipiteitä, ja kuinka tarkkaan teidän pitää miettiä mitä kyseiseen alaan liittyviä asioita saa julkaista netissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Höh, vastasin äsken, mutta teksti hävisi?)

      Jeee, mahtavaa että olet lukenut meidän blogia! :) Joten emme kirjoita tätä ihan turhaan.

      Tätä vaitiolovelvollisuutta ym. siihen liittyvää me pohdittiin aika paljon ennen blogin aloittamista. Päätettiin kuitenkin aloittaa blogi ja tehtiin kirjallisesti hyvin tiukat rajat siitä, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei. Jokainen teksti tarkastetaan jollain kurssilaisella, ennen kuin se julkaistaan. Näin saadaan kaikki vahingot ehkäistyä.

      Me itse innostuttiin blogin kirjoittamisesta, mutta viehän tämä yllättävän paljon aikaa. Ehdottomasti suosittelen! Muilta opiskelukavereilta sekä meidän tutuoropettajalta ollaan saatu pelkkää positiivista palautetta! Kaikki on ollu innoissaan tästä ja tuohan tämä näkyvyyttä hammaslääketieteelle. :)

      Poista
  2. Moikka!

    Pohdin hakisinko ensi vuonna hampaalle vai yleiselle. Hampaalla viehättää ajatus siitä, että jo ilman erikoistumista olisi tietyn alueen erikoisosaaja. Myös se, että heti valmistuttuaan pääsee konkreettisesti myös tekemään ja näkemään oman työnsä jäljen kiinnostaa. Yleisellä olisi kuitenkin enemmän vaihtoehtoja.. Myös tulevaisuuden työnäkymät mietityttävät. Millaisena te näette hammaslääkärin työllistymisen tulevaisuudessa? tällä hetkellähän työtilanne on hyvä, ja vaikka hammaslääkärit varsinkin erikoistuttuaan tekevät muutakin, kuin paikkailevat, on se kuitenkin iso osa perushammaslääkärin työnkuvaa. Viime vuosina on kuitenkin ollut paljon puhetta kehitteillä olevista ja lupaavia tuloksia antaneista karisbakteereita tappavista suuvesistä ja lakkahoidoista, jotka tulisivat mullistamaan hammaspuolen kokonaan. Millaisia ajatuksia teillä on tästä? Ja onko teillä ollut tällaisesta puhetta koulussa? :)

    VastaaPoista